Terveys – mitä se on?

Kun ihmisiltä kysytään elämässä tärkeistä asiasta, todella monella meistä terveys on kärkisijoilla.

Mutta mitä terveys tarkalleen ottaen on ja mistä se tulee? Tätä kysymystä selvitellään tässä artikkelissa samalla pohtien keinoja sen ylläpitämiseen.

Maailman terveysjärjestö WHO määritteli perustusasiakirjoissaan, että terveys on täydellistä fyysistä, henkistä ja sosiaalista hyvinvointia.

Tämä 1940-luvulta peräisin oleva määritelmä on saanut kritiikkiä siitä, että tuollaisenaan terveyden määritelmä toteutuu hyvin harvalla meistä ja silloinkin vain hetkittäin.

Hyvä terveys on määrittelykysymys

Jos hyvä terveys määritetään kovin tiukasti, jo itsessään sen tavoitteleminen – ja tavoittamattomuus – voi aiheuttaa ihmisille stressiä. Terveyden kannaltahan se on huono asia.

Uudemmassa määritelmässä, jota monikansallinen asiantuntijaryhmä on pohtinut 2010-luvulla, terveys määritellään kyvyksi sopeutua ja selviytyä. Tällöin määritelmässä lähdetään ajatuksesta, että terveellä ihmisellä fyysinen, henkinen ja sosiaalinen hyvinvointi on omalla tavallaan hallinnassa.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL puolestaan määrittelee terveyden fyysisen, sosiaalisen ja henkisen hyvinvoinnin tilaksi, joka ei tarkoita pelkästään sairauksien tai vaivojen puutetta. Tässä määritelmässä terveys katsotaan voimavaraksi, jonka avulla monet muut hyvinvoinnin osatekijät ja hyvä elämä voivat toteutua.

THL:n määritelmässä huomautetaan myös, että terveys on inhimillinen perusarvo.

Oma kokemus?

Terveydestä puhuessa nousee myös kysymys siitä, kuka terveyttä voi määritellä. Oma kokemus terveydestä ja sairaudesta vaihtelee ihmisestä ja tilanteesta toiseen.

Usein kysymys on toimintakyvystä ja siitä, miten terveydentila vaikuttaa siihen. Koska esimerkiksi työn vaatimukset vaihtelevat suuresti, sama sairaus tai vaiva voi mennä toisella melkein huomaamatta, toisella viedä työkyvyn.

• Nivelvamma vasemman käden nimettömässä estää viulistin työn, mutta bussikuskille se on vain kohtuullinen haitta.
• Pieni näkökenttäpuutos estää bussikuskin työn, mutta on viulistille vain kohtuullinen haitta.

Lisäksi vaikuttavat muut voimavarat. Jos henkiset voimavarat ovat heikot, voi pienempikin fyysisen terveyden vajaus tuntua merkittävämmältä kuin silloin, jos henkiset voimavarat olisivat kunnossa.

Vaiko muiden mittarit?

Oman lisänsä tuovat myös mittarit, joita terveyden määrittelyyn käytetään. Tutkimuksia tehdään ympäri maailmaa ja ihmisen elimistön toiminnasta löydetään tietoa yhä enemmän. Toisaalta tutkimusten tulokset voivat olla ristiriidassa toistensa kanssa. Normaalin ja epänormaalin raja on usein häilyvä ja ihmiset ovat yksilöitä.

Tutkimuksia pystytään tekemään myös huomattavasti aiempaa tarkemmin. Jos tutkimuksia tehdään tarpeeksi syvällisesti, ei täysin terveitä ihmisiä taideta löytää ollenkaan, vaan jokaiselta löytyy jotakin ”normaalien arvojen” ulkopuolelle jäävää.

Biologisesti ajatellen ikä ei ole pelkkä numero.

Lisäksi iällä on omat vaikutuksensa. Biologisesti ajatellen ikä ei ole pelkkä numero. Arvioiden mukaan keskimäärin noin 30-vuotiaaksi keräämme terveyden pääomaa ja sen jälkeen se alkaa huveta.

Elimistömme alkaa vähitellen rapistua iän myötä. Tätä kulkua voi toki hidastaa terveellisillä elintavoilla, mutta täysin sitä ei pääse pakoon. 80-vuotiaan elimistö ei toimi samalla tavalla kuin 30-vuotiaan ja tähän on hyvä suhtautua hyväksyvästi ja omaa kehoaan arvostavasti.

Fyysinen terveys liittyy myös elämäntapoihin

Terveys voidaan jakaa useilla eri tavoilla. Yksi tavallisista linjauksista on jako fyysiseen ja psyykkisen terveyteen.

Fyysinen terveys voidaan määritellä siten, että elimistö toimii, kuten sen on parhaimmillaan tarkoitus toimia. Elimistö on tasapainossa ja lääketieteellinen hoito auttaa tarvittaessa tämän tasapainon ylläpitämisessä.

Fyysisen terveyden ylläpitoon kuuluvat terveelliset elämäntavat, jotka ehkäisevät myös monia sairauksia:

• terveellinen ravinto
• säännöllinen liikunta
• riittävä lepo

Fyysisen terveyden ylläpitoon kuuluu lisäksi tarpeettomien terveydellisten riskien välttäminen:

• turvallisuusriskien, kuten työturvallisuusriskien, huomioiminen
• hygienia- ja terveysohjeiden noudattaminen
• rokotusten ottaminen
• elimistön tarpeiden huomioiminen mm. ravinteiden osalta

Psyykkinen terveys liittyy haasteista selviytymiseen

Psyykkinen terveys eli mielenterveys on WHO:n määritelmän mukaan hyvinvoinnin tila, jossa ihminen:

• näkee omat kykynsä
• selviytyy elämään kuuluvista haasteista
• pystyy työskentelemään
• pystyy ottamaan osaa yhteisönsä toimintaan

Psyykkisen terveyden merkittävä osa-alue on resilienssi, joka tarkoittaa kykyä suhtautua joustavasti vastoinkäymisiin ja selviytyä niistä.

Psyykkisiin voimavaroihin vaikuttavat muun muassa aiemmat elämäntapahtumat ja myös perinnölliset tekijät.

Elintavoilla on merkitystä myös psyykkiselle terveydelle ja hyvinvointiin, ja ne vaikuttavat mielenterveyden ongelmista kärsivien oireiden vakavuuteen. Psyykkistä hyvinvointia tukevia tekijöitä ovat:

• riittävä lepo
• terveellinen ruokavalio
• fyysinen aktiivisuus
• savuttomuus ja päihteiden kohtuukäyttö
• itselle sopivat rentoutumiskeinot
• positiivinen asenne
• tyydyttävä sosiaalinen elämä
• ongelmien kohtaamiseen sopivien selviytymistapojen oppiminen ja niiden käyttö
• tarvittaessa ammattilaisten apu

Kokonaisvaltainen terveys ja sen edistäminen

Terveyden edistäminen ei monellakaan meistä ole kiinni tiedon puutteesta. Perusasiat ja se, miten toimia terveyttä edistävästi, ovat tiedossa.

Toiminnan kanssa voi olla eri tilanne, monista eri syistä johtuen. Terveyden edistämisessä toimivinta on yleensä pienten oikeansuuntaisten askeleiden ottaminen, sillä äkillisen ja täydellisen elämäntaparemontin toteuttaminen harvoin onnistuu.

Pienten edistysaskelten myötä voi saada lisää voimia toteuttaa seuraava askel. Kun muutokset alkavat näkyä parempana voimina, voi muutoksista saatu hyöty motivoida ja auttaa viemään seuraavaa askelta eteenpäin.

Parempaa vointia voi tavoitella esimerkiksi näillä askelilla:

• Lisää ruokavalioosi kasviksia ja täysjyvätuotteita, sillä elimistösi saa niistä käyttöönsä tarvitsemiaan vitamiineja ja hivenaineita.
• Lisää elämääsi aktiivista tekemistä. Aluksi se voi olla esimerkiksi lyhyitä kävelylenkkejä säännöllisesti. Kunnon kohotessa liikuntaa voi lisätä ja valita raskaampia lajeja.
• Pyri vähentämään stressiä. Priorisoi tekemisiä ja tee valintoja omien arvojesi mukaan.
• Vaali sosiaalista aktiivisuutta, erityisesti hyvää tekeviä ihmissuhteita. Tunnista oma tarpeesi sosiaaliselle kanssakäymiselle ja toimi sen mukaan.
• Suhtaudu itseesi lempeän kannustavasti. Vältä vertailemista toisiin, sillä olemme kaikki yksilöitä niin vahvuuksiemme kuin heikkouksiemme suhteen.

Lähteet:
Duodecim Terveyskirjasto
THL
Mieli ry