Osteoporoosi altistaa luunmurtumille

Osteoporoosi on tila, jossa luut menettävät vahvuutensa ja alttius luiden murtumiselle kasvaa.

Luun lujuus lisääntyy ihmisellä 30 ikävuoteen saakka. Luun uusiutuminen on koko elämämme ajan tapahtuva ilmiö: vanhaa luuta hajoaa ja uutta syntyy tilalle. Ensimmäisten vuosikymmenien aikana uutta luuta syntyy aiempaa enemmän, mutta myöhemmin prosessi hidastuu.

Yleensä osteoporoosi liittyy ikääntymiseen. Osteoporoosi syntyy, kun luun mineraalimäärä sekä massa alentuu ja luun rakenne muuttuu. Tämä aiheuttaa luun lujuuden heikkenemistä, jolloin luu voi murtua aiempaa helpommin.

Osteoporoosin taustalla voi olla myös jokin sairaus tai sairauteen liittyvä lääkehoito. Esimerkiksi pitkäaikainen glukokortikoidi- eli kortisonilääkitys lisää luukadon riskiä.

Tyypillisesti sairautta esiintyy eniten yli 50-vuotiailla naisilla, ja osteoporoosin aiheuttama luun hauraus on taustalla usein heille sattuneissa luunmurtumissa.

Ainoa Kalsium + D3

Kalsiumvalmiste, jossa yhdistettynä erinomainen kalsiumin muoto kalsiumkarbonaatti ja kasviperäinen ja aktiivinen D3-vitamiini.

Ainoa-tuotteet sopivat kaikkiin erityisruokavalioihin, allergisille sekä vegaaneille.

Osteoporoosin oireet vaihtelevat

Osteoporoosi ei välttämättä oireile millään tavalla. Ihminen voi elää tavallista ja kivutonta elämää, jossa luiden haurastumista ei tunnista oireista.

Luukatoon havahdutaan usein vasta siinä vaiheessa, kun henkilölle on tullut luunmurtuma yllättävän helposti tilanteessa, josta tavallisesti pitäisi selvitä vähemmällä.

Tyypillisimmin murtumia tulee kolmeen kohtaan luustossa:

  • ranne – ranneluun murtuma
  • lantion seutu – reisiluun kaulan murtuma
  • selkäranka – nikama luhistuu kivuliaasti pienen tärähdyksen seurauksena

Osteoporoosi voi ilmetä myös luuntiheysmittauksessa.

Myös silloin, jos aikuisiällä huomataan pituuden vähentyneen usean senttimetrin verran, voi syntyä epäily osteoporoosista. Joissakin tapauksissa selkärangannikamat luhistuvat kipua aiheuttamatta ja muutos huomataan vasta pituuden mittauksessa.

Iäkäs nainen on kaatunut lattialle.
Osteoporoosi ja kaatuminen voivat helposti johtaa luunmurtumiin.

Osteoporoosin diagnoosi perustuu luuntiheysmittaukseen

Osteoporoosi diagnosoidaan luuntiheysmittauksessa. Se on noin 15 minuuttia kestävä, kivuton tutkimus.

Luuntiheysmittauksessa käytetään DEXA-laitetta, tavallisella röntgenillä ei saada tarpeeksi tarkkaa kuvaa.

Tyypilliset mittauskohdat ovat lannenikama ja reisiluun yläosa.

Osteoporoosidiagnoosin saa, jos luun tiheys on yli 25 prosenttia pienempi kuin 20–40-vuotiailla keskimäärin. Mittauslaitteiden tuloksissa voi olla pieniä eroja, mutta mittauksella saadaan kuitenkin hyvin selville luuston tilanne.

Osteoporoosi vai osteopenia?

Luuntiheysmittauksessa potilaalta voidaan tunnistaa myös osteopenia. Siinä luuntiheys on selvästi alentunut, mutta vähemmän kuin osteoporoosissa. Osteopenia on osteoporoosin esiaste.

Ostepeniasta eli luun tiheyden vähentymisestä on kyse silloin, jos luuntiheys on selvästi alentunut, mutta vähemmän kuin 25 prosenttia.

Osteopeniadiagnoosi on viimeistään hetki tehdä luustolle hyviä valintoja. Osteoporoosia voi vielä ehkäistä ja omia elämäntapoja muuttamalla voi estää osteopenian muuttumista osteoporoosiksi.

Kalsium osteoporoosin ehkäisyyn ja hoitoon

Kalsium on tärkein mineraali luuston kannalta. Sen riittävästä saannista on syytä huolehtia sekä osteoporoosin ehkäisyn että hoidon vuoksi.

Kalsiumin päivittäinen tarve on aikuisilla 800 mg.

Kalsium auttaa tutkitusti vähentämään luukatoa vaihdevuosi-iän jälkeen. Lisäksi kalsiumin riittävä saanti on tärkeä tekijä luiden vahvuuden tukemisessa. Elimistö pitää luustoa kalsiumvarastona, joten jos elimistö ei saa riittävästi kalsiumia ravinnosta, se ottaa kalsiumin luustosta.

Parhaiten kalsiumia sisältäviä ruoka-aineita ovat esimerkiksi:

  • maitotuotteet
  • kasvimaitotuotteet, joihin on lisätty kalsiumia
  • vihreät kasvikset
  • kala
  • tofu
  • pähkinät

Käypä hoito -suosituksessa mainitaan, että osteoporoosipotilaan kalsiumin kokonaissaannin tulisi olla 1 000–1 500 mg vuorokaudessa. Mahdottomuuksiin ei kuitenkaan kannata mennä, sillä kalsiumin turvallisen saannin ylärajana pidetään 2 500 mg vuorokaudessa.

Ravintolisänä kannattaa valita kalsium, jossa on myös D-vitamiinia, sillä D-vitamiini edistää kalsiumin imeytymistä.

Jogurttikulho päydällä.
Kalsiumia ja D-vitamiinia sisältävät ruoka-aineet ovat tärkeä osa osteoporoosin ehkäisyä ja hoitoa.

D-vitamiini ja osteoporoosi

Myös D-vitamiinilla on tärkeä roolinsa luuston hyvinvoinnille. Ensinnäkin se osallistuu normaalin luuston ylläpitämiseen. Lisäksi se vaikuttaa kalsiumin imeytymiseen ja edesauttaa kalsiumin hyödyntämistä elimistössä.

Erityisesti iäkkäiden osteoporoosipotilaiden on myös tärkeä huomioida, että D-vitamiini auttaa vähentämään kaatumisriskiä, joka johtuu asennon epävakaudesta tai lihasheikkoudesta. Kaatuminen lisää luunmurtumien riskiä yli 60-vuotiailla miehillä ja naisilla.

Lisäksi kalsium ja D-vitamiini yhdessä auttavat vähentämään luukatoa vaihdevuosi-iän jälkeen.

D-vitamiinin tarve vaihtelee muun muassa iän ja elämäntilanteen perusteella.

D-vitamiinin parhaita lähteitä ravinnossa ovat:

  • kala
  • maitotuotteet, joihin on lisätty D-vitamiinia
  • rasvat, joihin on lisätty D-vitamiinia
  • kasvimaitotuotteet, joihin on lisätty D-vitamiinia

Ravintolisänä otettu D-vitamiini varmistaa riittävän saannin ympäri vuoden. Vitamiinilisää tarvi

Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suositus on, että yli 75-vuotiaan henkilöt ottaisivat ympäri vuoden 20 mikrogrammaa D-vitamiinilisää päivittäin. Hoitotutkimuksissa on osoitettu, että 20–25 mikrogramman D-vitamiinilisä esti ikääntyneiden luiden haurastumista ja siihen liittyviä luunmurtumia.

Osteoporoosin ehkäisy ja hoito elintavoilla

Kalsiumin ja D-vitamiinin lisäksi muullakin riittävällä ravinnolla on merkitystä osteoporoosin kannalta. Erityisesti tämä näkyy syömishäiriö anorexia nervosaa sairastavilla, joilla kaiken ravinnon saanti on liian vähäistä. Liiallinen laihuus onkin yksi osteoporoosin riskitekijöistä.

Liikunta sen sijaan on erittäin tärkeää sekä luukadon ehkäisemisessä että hoitamisessa. Luut vahvistuvat, kun niihin kohdistuu kuormitusta.

Luustoa kuormittavaa liikuntaa on hyvä harrastaa vähintään kaksi kertaa viikossa, mieluiten päivittäin. Parhaiten luustoa vahvistaa liikunta, jossa siihen kohdistuu iskuja, nopeita kiertoja, vääntöä ja tärähdyksiä.

Hyviä lajeja ovat:

  • reipas kävely, hölkkä, porrastreeni
  • pallo- ja mailapelit
  • jumpat ja reipastahtinen voimistelu
  • tanssit
  • kuntosaliharjoittelu

Iäkkäiden kannattaa kiinnittää huomioita erityisesti kehonhallintaa, tasapainoa, lihasvoimaa ja liikkumisvarmuutta lisäävään liikuntaan, sillä niiden kautta estetään kaatumisesta johtuvia luunmurtumia.

Myös tupakoinnin välttäminen tai lopettaminen auttavat ehkäisemään osteoporoosia.

Lähteet:
Harvard Health Publishing
Käypä hoito -potilasversio
Duodecim Terveyskirjasto
Luustoliitto

Ainoa D3-vitamiini

Kasviperäinen ja aktiivinen D3-vitamiini, peräisin jäkälästä. Luuston ja koko kehon hyvinvointiin.