Ohutsuoli on ravintoaineiden imeytymisen paikka

Ohutsuoli on ruoansulatuselimistömme pisin osa. Mahaportista alkava ja umpisuoleen päättyvä osuus on noin 7 metriä, mutta ohutsuolen pituus voi vaihdella 5–10 metrin välillä.

Näin pitkä, noin sormen paksuinen ohutsuoli mahtuu ihmisen keskivartalon sisään, koska se on varsin tiukassa paketissa.

Ohutsuolen osat ovat

• pohjukaissuoli
• tyhjäsuoli
• sykkyräsuoli

Ohutsuolen rakenne ja tehtävä

Ohutsuoleen ruokasula tulee mahalaukusta mahaportin kautta. Ohutsuolen ensimmäisessä osassa, pohjukaissuolessa, ruokasula on hapanta, sillä vatsassa ruokaan on sekoittunut hapanta mahanestettä.

Ruokasulaan erittyy myös sappinestettä, suolinestettä ja entsyymejä.

Pohjukaissuolessa on paljon limaa tuottavia rauhasia. Lima suojaa limakalvoa hapolta ja liman emäksisyys neutralisoi happoja.

Ruokasula viipyy ohutsuolessa 3–5 tuntia, minkä aikana ruoasta otetaan hyöty irti: Ruoansulatusentsyymit pilkkovat ravintoaineita ja absorboivat solut ottavat nämä aineet vastaan.

Ravintoaineet, vitamiinit ja hivenaineet imeytyvät pääasiassa ohutsuolessa:

• Hiilihydraateista tulee sokereita.
• Valkuaisaineista tulee aminohappoja.
• Rasvoista tulee rasvahappoja ja glyserolia.

Limakalvo peittää ohutsuolta. Limakalvon tärkein tehtävä on huolehtia ravintoaineiden muokkaamisesta ja imeyttää ne elimistön tarpeet huomioiden.

Limakalvo on eräänlainen suodatin, joka päästää läpi tarpeelliset ravintoaineet, kasvutekijät ja makromolekyylit estäen samalla haitallisten organismien pääsyn elimistöön.

Ohutsuolen limakalvon päällä on suolinukka, jonka ansiosta ohutsuolen pinta-ala moninkertaistuu. Nukkalisäkkeissä on verisuonia ja imusuonia, joiden kautta ravinteet siirtyvät verenkiertoon. Verenkierto kuljettaa ohutsuolesta imeytyneet ravintoaineet elimistön hyödynnettäviksi.

Miten tuen ohutsuolen hyvinvointia?

Ohutsuolen hyvinvointi liittyy pitkälti ruokailuun. Tämä on ymmärrettävää, sillä ruokasula täyttää ohutsuolen ja toimii sen mikrobiston kohteena.

Yleisesti ottaen ohutsuolen hyvinvoinnille on parasta, että ruokakertoja on päivittäin 4–5.  Näin ohutsuolella on välillä aikaa myös levätä ja puhdistua.

Ruokailussa kannattaa suosia monipuolista ja kasvispainotteista ruokavaliota. Näin varmistuu muun muassa suoliston hyvinvoinnille välttämättömän kuidun riittävä saanti.

Myös stressihormonit vaikuttavat suolistobakteerien toimintaan. Siksi kannattaakin huolehtia riittävästä levosta ja kiinnittää huomiota omiin stressinhallintakeinoihin.

Ohutsuolen bakteeristo

Suolisto on ihmisen bakteeriston pesäpaikka. Kaikkiaan ihmisessä on mikrobeja 1–1,5 kilogrammaa, ja suurin osa niistä on suolistomikrobeja.

Vaikka paksusuolessa onkin suoliston monipuolisin ja suurin mikrobijoukko, riittää niitä myös ohutsuoleen. Ohutsuolessa bakteerien määrä kasvaa sitä mukaa, mitä lähemmäksi paksusuolta mennään.

Ohutsuolessa suolistomikrobit pienentävät ruoan osasia yhä pienemmiksi ja suolen entsyymit auttavat mikrobeja pilkkomisessa.

Jokaisella ihmisellä on aivan ainutlaatuinen suolistomikrobisto, jonka pohja on luotu syntymässä ja ensimmäisen elinvuoden aikana. Suolistomikrobisto muokkautuu elämän aikana muun muassa ympäristötekijöiden vaikutuksesta.

Ohutsuolen tutkimukset

Ohutsuolen vaivoja tutkitaan nykyisin monella erilaisella tavalla. Haasteena on, että ohutsuoli on aikamoisella sykkyrällä keskellä suolistoa ja sen mitta on niin monta metriä.

Ohutsuolen kapselikameratutkimus eli kapseliendoskopia sopii monen ohutsuolen sairauden selvittämiseen.

Kapselikameratutkimus alkaa siten, että nielaistaan noin 3 senttimetrin mittainen kapseli. Kapseli liikkuu suolistossa sen liikkeiden mukana ja kapselissa oleva pikkuruinen kamera ottaa kuvia suolistosta. Kamera lähettää kuvat vyötäröllä olevaan vastaanottimeen ja päätyy ulosteen mukana pois elimistöstä.

Toimenpiteitä ei kapselikameratutkimuksen aikana voi tehdä, mutta lääkäri tutkii kameran ottamat kuvat.

Ohutsuolen alueen tietokonetomografia eli tietokonekuvaus vaatii röntgensäteilyä. Tietokonetomografiassa ohutsuolesta otetaan poikkileikekuvia. Niistä nähdään

• ohutsuolen kaventuma-alueet
• suolenseinämän turvotukset
• ohutsuolen paksunnokset

Tietokonekuvauksen syynä on yleisimmin epäily ohutsuolen tulehduksellisista muutoksista, yleensä Crohnin taudista, tai ohutsuolen kasvaimista.

Enteroskopia eli ohutsuolen tähystys seuraa usein kapselikuvausta, jos kapselikameran kuvista on havaittu jotakin hälyttävää. Tähystys tehdään joko yläkautta kuten mahan tähystyksessä tai alakautta kuten paksusuolen tähystyksessä. Tähystintä kuljetetaan ohutsuolessa pienen ilmapallon avustuksella.

Tähystyksessä voidaan ottaa koepala limakalvolta ja poistaa esimerkiksi polyyppeja.

Ohutsuolen sairaudet

Suolistosyöpä on harvemmin ohutsuolessa kuin paksusuolessa. Ohutsuolen syöpää tutkitaan joko ohutsuolen röntgenkuvauksella, kapselikameratutkimuksella eli kapseliendoskopialla tai erikoistähystysmenetelmällä.

Ohutsuolen syöpä on sairaus, jonka oireet voivat olla muun muassa

• vatsakivut ja -krampit
• selittämätön laihtuminen
• verta ulosteessa
• pahoinvointi ja oksentelu

Ongelmalliseksi ohutsuolen syövän, kuten muutkin suolistosyövät, tekee se, että alkuvaiheessa syöpä on yleensä oireeton.

Ohutsuolen tukos puolestaan estää suolen sisällön kulkua eteenpäin. Ohutsuolen tukos aiheuttaa oireena vatsakipua, joka alkaa lievänä ja kovenee tuntien aikana. Oireina voi olla myös oksentamista ja vatsan turvotusta.

Tällaisista tukoksen aiheuttamista oireista kärsivän täytyy päästä heti hoitoon. Hoitona on leikkaus, jossa tukos poistetaan.

Crohnin tauti näkyy usein ohutsuolessa

Crohnin tauti on pitkäaikainen tulehduksellinen suolistosairaus, jota voi olla koko suoliston alueella.

Tämä ohutsuolen tulehdusreaktio voi olla pelkästään limakalvolla tai ulottua kaikkiin suolen seinämän kerroksiin. Crohnin taudin oireita ovat muun muassa pitkittynyt ripuli, veriripuli, kuumeilu ja laihtuminen.

Ohutsuoleen painottunutta Crohnin tautia sairastavien on syytä huomioida, että ravintoaineiden imeytyminen heikkenee tai jopa estyy kokonaan tulehduksen vuoksi. Siksi täytyy huomioida, että elimistö saa tarpeeksi muun muassa

• kalsiumia
• D-vitamiinia
• rautaa
• foolihappo
• B12-vitamiinia

Viime vuosikymmeninä selvästi yleistyneen taudin syntymekanismia ei tiedetä tarkalleen, mutta suolistobakteerien, ravintotekijöiden ja ympäristötekijöiden yhteisvaikutuksella arvioidaan olevan siinä osansa.

Lähteet:
Terveyskylä
Duodecim Terveyskirjasto
Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri