Kananmuna-allergia helpottaa yleensä kouluikään mennessä

Kananmuna-allergia on yleensä pienten lasten allergia. Arviolta 1–3 prosenttia pienistä lapsista kärsii siitä. Useimmiten kananmuna-allergia alkaa lievittyä ja väistyä jo ensimmäisen ikävuoden lopulla. Tyypillistä on, että kouluikään tulleessa kananmuna-allergia on hellittänyt.

Silti osalla kananmuna-allergia säilyy kouluiän ajan aina aikuiseksi saakka. Aikuisikään jatkuva kananmuna-allergia on usein vaikea.

Kananmuna-allergiassa elimistö ei siedä kananmunan valkuaisaineita eli proteiineja, vaan tuottaa niitä kohti vasta-aineita.

Jos kananmunat aiheuttavat allergiaa, allergiset oireet tulevat tavallisesti myös

• viiriäisenmunista
• kalkkunanmunista
• ankanmunista ja
• hanhenmunista.

Kylläkin noin 70 prosenttia kananmuna-allergiaa potevista voi syödä voimakkaasti kuumennettua kananmunaa. Silloin kananmunaa on paistettu yli 175 asteessa vähintään 30 minuutin ajan esimerkiksi leivonnaisissa tai ruoissa.

Syynä on se, että voimakas kuumennus voi vähentää kananmunan proteiinin allergeenisuutta.

Kananmuna-allergian oireet tulevat yleensä välittömästi

Kananmuna-allergian oireet vaihtelevat ja yleensä ne ilmenevät varsin pian kananmunan proteiineille altistumisista, kuten ruoka-aineallergioille on tyypillistä.

Usein kananmuna-allergiaan liittyy atooppinen ihottuma. Muita kananmuna-allergian tavallisia oireita ovat:

• nokkosihottuma
• kasvojen turvotus
• oksentelu
• vatsakipu
• ripuli
• hengenahdistus

Useimmiten lievät ruoka-aineallergian oireet helpottuvat allergialääke antihistamiinilla.

Vaikeimmissa tapauksissa allerginen reaktio voi olla anafylaksia eli äkillinen allerginen yleisreaktio. Siihen kuuluu useita vakavia oireita:

• ihon kuumotus, punoitus ja pistely
• takykardia eli sydämen tiheälyöntisyys
• hengitysvaikeudet
• verenpaineen lasku

Anafylaksian ainoa hoitokeino on adrenaliini, joka pistetään lihakseen heti oireiden ilmetessä.

Kananmunaa sisältävien elintarvikkeiden välttäminen

Kananmuna kuuluu niihin allergisoiviin elintarvikkeisiin, jotka täytyy merkitä selvästi elintarvikkeiden ainesosaluetteloon. Koska kananmuna-allergikot saavat oireita kananmunan proteiinista, täytyy heidän tunnistaa myös muita kananmunasta valmistettuja ainesosia.

Kananmunan valkuaisen ja keltuaisen lisäksi tästä ruoka-aineallergiasta kärsivän vältettävien aineiden listalla ovat:

• munajauho
• albumiini, jota voidaan käyttää esimerkiksi viinin valmistuksessa
• lysotsyymi eli E1105, jota voidaan käyttää esim. juuston- tai viininvalmistuksessa
• ovalbumiini, jota voidaan käyttää mm. rokotteissa
• ovomukoidi
• globuliini
• lesitiini E322, jos se on kananmunasta

Kananmuna-allergikko osaa varmasti olla varuillaan leivonnaisten ja erilaisten ruokalajien suhteen. Lisäksi kannattaa muistaa, että erilaisia kananmunan osia voi olla myös:

• tuorejuustossa
• suklaapatukoissa
• jäätelössä
• sinapissa
• salaatinkastikkeessa
• vaaleissa kastikkeissa
• viineissä

Vakavaa ruoka-aineallergiaa mahdollisesti aiheuttavista ainesosista täytyy aina kertoa tuoteselosteessa. Siksi kananmuna-allergiassa täytyy tarkistaa, lukeeko tuotteen pakkausmerkinnässä: ”Saattaa sisältää kananmunaa.” tai ”Valmistettu linjalla/tehtaassa, jossa käsitellään kananmunaa.”

Kananmuna-allergiasta kärsivän kannattaa myös huomioida muut kontaminaatiomahdollisuudet. Esimerkiksi tarjoilulinjaston ottimien sekä ruoanvalmistus- ja tarjoiluastioiden kanssa täytyy olla varovainen, ettei niiden kautta elimistöön päädy ei-toivottua kananmunan proteiinia.

Sen sijaan broilerinlihaa ei tarvitse välttää.

Voiko kananmuna-allergiaa ehkäistä?

Kananmuna-allergia ilmenee yleensä pienellä vauvalla ja moni vanhempi miettii, voisiko sitä jotenkin ehkäistä. Vuosien mittaan on ollut erilaisia käsityksiä siitä, mikä suojaa lasta allergioilta.

Nykykäsityksen mukaan äidin välttämisruokavalio ei ehkäise lapsen ruoka-allergiaa.

Sietokyky ruoka-aineille näyttää syntyvän parhaiten, kun kiinteiden ruokien antaminen aloitetaan 4–6 kuukauden iässä. Kiinteiden ruokien rinnalla vauvan imetystä jatketaan 1 vuoden ikään saakka.

Joidenkin tutkimusten mukaan kiinteiden ruokien aloittaminen yksilöllisen tarpeen mukaan 4–6 kuukauden iässä myös allergiaperheissä saattaa pienentää ruoka-allergian, allergisten sairauksien tai allergisen herkistymisen kehittymisen riskiä.

Lapsen ruokavalion monipuolinen laajentaminen ravitsemussuositusten mukaan näyttää vähentävän herkistymistä ruoka-allergeeneille.

Kananmuna-allergian diagnosointi

Kun epäilys kananmuna-allergiasta nousee, diagnoosin perustaksi tehdään välttämis-altistuskoe.

Siinä vältetään ensin kananmunaa ja sitä sisältäviä ruokia täysin yhdestä kahteen viikon ajan. Sen jälkeen kananmuna palautetaan ruokavalioon.

Jos oireet häviävät välttämisen jälkeen ja palaavat käytön myötä, diagnoosina on kananmuna-allergia. Sen sijaan pelkästään oireiden häviäminen välttelyn aikana ei vielä varmista diagnoosia. Toisaalta jos viiden vuorokauden kuluttua uudelleen altistumisesta oireita ei ilmaannu, kokeen tulos on negatiivinen.

Lähtökohtaisesti välttämis-altistuskoe tehdään kotona. Kuitenkin, jos kananmunan epäillään aiheuttaneen henkilölle anafylaksian, koe toteutetaan terveydenhuollon henkilökunnan valvonnassa.

Aiemmin kananmuna-allergian diagnosoinnissa käytettiin myös ihopistokoetta eli prick-testiä sekä IgE-vasta-aineiden mittaamista verestä. Ne eivät ole kuitenkaan nykyisin kovin suosittuja, sillä niiden tuloksia ei pidetä kovin luotettavina.

Hoito vaihtelee välttämisestä siedätykseen

Jos allergiaoireet ovat hyvin voimakkaita, kananmuna-allergian hoitona on täysi kananmunatuotteiden välttäminen. Tämä voi olla haasteellista, sillä kananmunaa voi olla yllättävissäkin tuotteissa.

Jos oireet ovat lieviä tai niitä tulee vasta suuremmilla annoksilla tai pitkäaikaisessa käytössä, voidaan kananmunaa tarjota lapselle oireiden sallimissa rajoissa. Näin lapsen ruokavalio ei rajoitu liikaa eikä tarpeettomasti.

Viime vuosina suosiotaan on nostanut siedätyshoito, jolla pyritään helpottamaan allergiaa. Sitä suositellaan erityisesti vakavia oireita saaville henkilöille heidän elämänlaatunsa parantamiseksi.

Viime vuosina suosiotaan on nostanut siedätyshoito, jolla pyritään helpottamaan allergiaa.

Siedätyshoito aloitetaan erittäin pienillä annoksilla, ja altistus tehdään valvotuissa olosuhteissa. Annoksia nostetaan hyvin pieniä määriä päivittäin ja tavoitteena on totuttaa elimistö sietämään allergiaa aiheuttavaa ainetta.

Lapsilla kananmunan siedätyshoitojakso kestää useita kuukausia. Tulokset ovat olleet hyviä, Suomessa Helsingin ja Turun yliopistollisissa sairaaloissa yli 80 prosentilla kananmunan siedätyshoito on onnistunut.

Jotta tulokset pysyvät, täytyy altistusta pitää säännöllisesti yllä.

Kananmuna-allergia ja rokotteet

Allergeeni vaikuttaa elimistössä muutenkin kuin ravinnon kautta. Kananmunan proteiineja, kuten ovalbumiinia, on joissakin rokotteissa.

THL tiedottaa, että koronarokotteen voi ottaa, vaikka olisi allerginen kananmunalle. mRNA-  ja adenovirusvektorirokotteet eivät sisällä ollenkaan kananmunan proteiineja.

Esimerkiksi influenssarokotteet valmistetaan usein hedelmöitetyissä kananmunissa. Siksi ovalbumiinille tai ovomukoidille voimakkaasti allerginen henkilö rokotetaan poliklinikkaolosuhteissa, kuten terveyskeskuksessa. Jos henkilölle on tullut todennettu anafylaktinen reaktio kananmunan nauttimisen jälkeen, häntä seurataan kaksi tuntia influenssarokotuksen jälkeen.

Muita mahdollisia reaktioita aiheuttavia rokotteita ovat:

• keltakuumerokote
• hepatiitti A -rokote

MPR-rokotteen tuhkarokko- ja sikotautikomponentit sekä puutiaisaivotulehdus- eli TBE-rokotteet valmistetaan puolestaan kanan alkion ihosolussa. Kananmunalle allerginen voi ottaa nämä rokotteet normaalisti, sillä valmistustavan vuoksi ne eivät sisällä merkittäviä määriä kananmunan proteiinia, ovalbumiinia.

Lähteet:
Käypä hoito
Terveyskylä
Käypä hoito