D-vitamiini on tärkeää erityisesti tietyille ihmisryhmille

Jokainen suomalainen jo tietää, että D-vitamiini on elimistön hyvinvoinnille välttämätön vitamiini. Tämä onkin totta, sillä D-vitamiinilla on monipuolisen tärkeitä tehtäviä elimistössä.

Laadukkailla, luotettavilla tutkimuksilla on osoitettu, että D-vitamiini muun muassa:

• pitää yllä luuston terveyttä
• edistää lihasten normaalia toimintaa
• auttaa säilyttämään hampaat kunnossa
• tukee vastustuskykyä
• vaikuttaa lapsilla normaalin luuston kasvuun

Vaikka jokainen meistä tarvitsee D-vitamiinia elimistönsä hyvinvoinnin varmistamiseen, täytyy tiettyjen ihmisryhmien olla erityisen tarkkoja siitä, että he saavat tarvitsemansa määrän D-vitamiinia.

Tässä artikkelissa selvitämme, kenen kannattaa erityisesti huomioida riittävästä D-vitamiinin saannista.

Ikä vaikuttaa D-vitamiinin tarpeeseen

Iäkkäiden on erittäin tärkeää huolehtia riittävästä D-vitamiinin saannista. Tähän on syynä iän vaikutus elimistömme toimintaan.

Kun olemme yli 70-vuotiaita, iholla tapahtuva D-vitamiinin tuotanto on vain noin 30 prosenttia siitä, mitä se nuorella henkilöllä olisi.

Yli 70-vuotiailla iholla tapahtuva D-vitamiinin tuotanto on vain noin 30 prosenttia siitä, mitä se nuorella henkilöllä olisi.

Toisaalta monen iäkkään henkilön kohtalona on myös se, ettei ulos pääse samalla tavalla kuin nuorempana. Esimerkiksi laitoshoidossa olevien henkilöiden ulkoilumahdollisuudet voivat olla hyvin rajalliset ja sen myötä auringonvalon hyödyntäminen hankalaa.

Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suositus onkin, että yli 75-vuotiaan henkilöt ottaisivat ympäri vuoden 20 mikrogrammaa D-vitamiinilisää päivittäin.

Tutkimuksissa on osoitettu, että 20–25 mikrogramman D-vitamiinilisä esti ikääntyneiden luiden haurastumista ja siihen liittyviä luunmurtumia.

Uusia suosituksia iäkkäille

Koronapandemian myötä HUS suositteli vuoden 2020 lopussa jokaiselle yli 70-vuotiaalle ympäri vuoden 20 mikrogramman D-vitamiinilisää ja sama suositus koski kaikkia aikuisia, jotka asuvat ympärivuorokautisessa hoidossa.

Suosituksen syynä oli se, että tutkimuksissa oli saatu vahvoja viitteistä siitä, että vaikean koronainfektion riski oli suurempi heillä, joilla veren D-vitamiinipitoisuus oli matala.

Lisäksi jos yli 70-vuotiaan henkilön painoindeksi on yli 30, hänelle suositellaan D-vitamiinilisäksi 50 mikrogrammaa vuorokaudessa, koska ylipainoon liittyy suurempi D-vitamiinilisän tarve.

Ruokavalion vaikutus D-vitamiinin tarpeeseen

Lähtökohtaisesti D-vitamiinia voi saada tarpeeksi ruokavaliosta. Tämä edellyttää, että ruokavaliossa on D-vitaminoituja maitotuotteita tai kasvimaitotuotteita vähintään puoli litraa sekä D-vitaminoituja ravintorasvoja päivittäin ja kalaa vähintään 2–3 kertaa viikossa.

Ravintolisälle on kuitenkin tarvetta, jos käyttää esimerkiksi luomutuotteita, sillä luomutuotteisiin ei pääsääntöisesti ole lisätty D-vitamiinia.

Suomalaiset maitotuotteet ovat lähtökohtaisesti D-vitaminoituja. Myös useat kasvipohjaiset maidot on D-vitaminoituja, mutta niiden kohdalla kannattaa tarkistaa ravintosisällöstä, minkä verran D-vitamiinia on lisätty.

Maito- ja kala-allergikkojen kannattaa erityisesti tarkastella ruokavaliotaan, sillä heillä ruokavaliosta saatava D-vitamiini on helposti riittämättömän vähäistä.

Erityistä huomioita D-vitamiinin saantiin täytyy kiinnittää myös silloin, jos henkilöllä on ikää alle 25 vuotta ja hän noudattaa vegaanista ruokavaliota tai laihduttaa. Luustomassa kasvaa 25 ikävuoteen saakka ja silloin on tärkeää varmistaa luustomassan kehitys, ettei myöhemmällä iällä tule ongelmia.

Ihonväri vaikuttaa D-vitamiinin kehittymiseen iholla

Mitä tummempi iho on, sitä vähemmän se tyypillisesti kehittää D-vitamiinia auringonvalon vaikutuksesta.

Kun tumman ihonvärin yhdistää suomalaiseen aurinkoon, joka paistaa D-vitamiinin tuotannon kannalta riittävästi vain kesäkuukausina, täytyy riittävä D-vitamiinin saanti varmistaa ympärivuotisella D-vitamiinilisällä.

Sama tilanne on myös siinä tapauksessa, jos kulttuuriin kuuluu peittävä pukeutuminen, eikä auringonsäteiden aiheuttamaa D-vitamiinin tuotantoa synny iholla.

Sairaudet ja D-vitamiinin imeytyminen

Elimistömme on hieno ja monimutkainen systeemi, jossa eri osien toiminnot vaikuttavat kokonaisuuteen. Niinpä myös moni sairaus vaikuttaa siihen, minkä verran elimistö tarvitsee D-vitamiinia.

Esimerkiksi imeytymishäiriöitä suolistossa aiheuttavat taudit voivat edellyttää tavanomaista korkeampia annoksia D-vitamiinia, sillä ruoan tai ravintolisän D-vitamiini imeytyy ohutsuolen alkuosassa. Tällaisia sairauksia ovat esimerkiksi

• keliakia
• Crohnin tauti

Maksasairauden puolestaan voivat vaikuttaa sapen eritykseen ja sen myötä D-vitamiinin imeytymiseen.

D-vitamiinin ja sairauden yhteys voi olla sellainen, että D-vitamiinia tarvitaan joko sairauden ehkäisyssä tai sen hoidossa. Esimerkiksi MS-taudin hoidossa D-vitamiinia käytetään tukihoitona. Samoin psoriasiksessa D-vitamiinin riittävä saanti on tärkeä osa taudin hoitoa.

Lisäksi menossa on useita tutkimuksia, joissa selvitetään D-vitamiinilla vaikutusta eri sairauksien ehkäisyyn tai hoitoon. Tällaisia sairauksia ovat esimerkiksi

• diabetes
• syövät
• verenkiertotaudit
• hermoston rappeumataudit

Myös ylipainolla on vaikutusta D-vitamiinin tarpeeseen. Jos painoindeksi on yli 30, D-vitamiinitasot voivat olla matalalla, vaikka sitä saisikin runsaasti ruokavaliosta.

Syyksi on arvioitu, että D-vitamiini on tuolloin varastoitunut elimistön rasvaan eikä se päädy verenkiertoon, mistä elimistö voisi hyödyntää sitä.

Erilaisia näkemyksiä D-vitamiinin tarpeesta

Jos yhteinen käsitys vallitseekin siitä, että D-vitamiini on välttämätöntä ihmisen hyvinvoinnille, niin monesta asiasta ollaan edelleen erimielisiä.

Esimerkiksi D-vitamiinin päivittäisestä tarpeesta ja riittävästä veren D-vitamiinipitoisuudesta on monenlaisia mielipiteitä. Tämän hetken virallinen näkökulma on, että yli 50 nmol/l on riittävä veren D-vitamiinin (kalsidiolin) pitoisuus. Tätä näkemystä on myös haastettu ja esitetty, että pitoisuuden pitäisi olla ainakin 75 nmol/l.

Lisäksi epävarmuutta sopivasta määrästä lisää se, että Itä-Suomen yliopiston tutkimuksessa selvisi, että D-vitamiinin imeytyminen vaihtelee yksilökohtaisesti. Tämän tutkimuksen mukaan neljäsosalla D-vitamiinivaste on matala.

Käytännössä se tarkoittaa sitä, että vaikka henkilö saa virallisesti suositellun määrän D-vitamiinia, hänen elimistössään se voi imeytyä niin huonosti, ettei elimistöllä kuitenkaan ole tarpeeksi vitamiinia käytössään.

Voikin olla järkevää mittauttaa oma D-vitamiinitasonsa ja sen perustella selvittää, onko oma D-vitamiinin saanti sopivalla tasolla ja mikä on itselle sopiva D-vitamiiniannostus.

Lähteet:
Duodecim Terveyskirjasto
THL
HUS
UEF