Aspartaami ja muut makeutusaineet – mitä niistä pitäisi ajatella?

Makeutusaineita on käytetty usean vuosikymmenen ajan ja tutkittu yhtä pitkään. Esimerkiksi aspartaamia on Euroopassa käytetty makeutusaineena useita kymmeniä vuosia.

Keskusteluissa taitetaan peistä, ovatko makeutusaineet terveellisiä vai ei. Yhtäältä tuodaan esille makeutusaineiden vähäkalorisuus ja niiden edut sokerin käyttöä korvatessa. Onhan sokerin syömisen aiheuttama ylimääräisten kalorien määrä osasyyllinen monen ihmisen ylipaino-ongelmaan.

Toisaalta epäilijät tuovat esille uusimpia tutkimustuloksia, joiden mukaan makeutusaineet aiheuttavat aiemmin tuntemattomia ongelmia esimerkiksi suoliston bakteerikannalle.

Totta on myös se, että sokeria käytetään helposti liikaa. Maailman terveysjärjestön WHO:n suositus on, että ruokavalion kokonaisenergiasta maksimissaan 10 prosenttia tulisi vapaista sokereista eli lisätystä sokerista tai siirapin, hunajan, hedelmämehujen tai hedelmämehutiivisteiden sokerista. Terveyden kannalta tavoiteltava luku olisi sitäkin pienempi, 5 prosenttia.

Pohjoismainen suositus on, että ruokavalion kokonaisenergiasta enintään 10 prosenttia tulisi vapaista sokereista.

Tutkimusta takana useita vuosikymmeniä

Lähtökohtaisesti kaikki makeutusaineet samoin kuin muut lisäaineet pitää tutkia tarkasti ennen niiden ottamista elintarvikekäyttöön. Samalla niille määritellään enimmäiskäyttösuositukset. Lisäksi tutkimukset toistetaan vähintään 10 vuoden välein.

Esimerkiksi jo yli kaksikymmentä vuotta käytössä ollut aspartaami on ollut tutkimuksen kohteena useasti.

Elintarvikelisäaineiden turvallisuuden arviointi on Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen EFSA:n tehtävä. EFSA on julkaissut arviot aspartaamin turvallisuudesta vuosina 2006, 2009, 2011 ja 2013. Lisäksi sen edeltäjä julkaisi aspartaamista turvallisuusarviot vuosina 1984, 1987, 1988 ja 2002. Laajoista tutkimuksista huolimatta aspartaamin haitat askarruttavat monia ihmisiä.

Vaikutuksia suolistoon?

Toisaalta on myös niin, että sekä tieteellinen tutkimus että ymmärrys ihmisen elimistön toiminnasta kehittyvät koko ajan. Siksi tutkimusta tarvitaan edelleen.

Parasta aikaa onkin meneillään useita tutkimuksia, joissa selvitetään muun muassa makeutusaineiden vaikutusta elimistön sokeri- ja insuliiniaineenvaihduntaan sekä sitä sääteleviin tekijöihin.

Joissakin eläinkokeissa on muun muassa arvioitu, että makeutusaineet muuttivat hiirien suolistobakteeristoa sekä aiheuttivat niille sokeriaineenvaihdunnan häiriöitä. Ihmisillä vastaavia tutkimuksia ei ole vielä laajamittaisesti tehty, joten vastaavista vaikutuksista ihmisiin ei voida tutkitusti sanoa.

Nykyisin myöskään raskaana olevia ei neuvota välttämään mitään makeutusaineita. Ruokavirasto ei ole antanut lisäaineellisia makeutusaineita sisältävien elintarvikkeiden käyttöä koskevia suosituksia tai käytön rajoituksia millekään erityisryhmälle.

Aspartaami E951

Aspartaami on pitkään käytetty keinotekoinen makeutusaine, joka valmistetaan kahdesta elimistössä tavallisesti esiintyvästä aminohaposta, aspargiinihaposta ja fenyylialaniinista.

Moni on huomannut esimerkiksi limsapullon kyljessä maininnan, että tuote ”sisältää fenyylialaniinin lähteen”.

Aspartaamista muodostuu ihmisen elimistössä muun muassa fenyylialaniinia. Edellä mainittu merkintä on varoituksena erittäin harvinaista PKU-tautia eli fenyyliketonuriaa sairastaville. PKU-tautia sairastavien täytyy noudattaa tarkasti ruokavaliota, josta on poistettu muun muassa fenyylialaniinia sisältävät elintarvikkeet.

Aspartaami on 200 kertaa makeampaa kuin sokeri. Sille on määritelty turvalliseksi käyttörajaksi 40 mg painokiloa kohden vuorokaudessa.

Stevia E960

Stevioliglykosidit uutetaan steviakasvin lehdestä, minkä jälkeen ne puhdistetaan ja kiteytetään. Vaikka kyseessä on kasvilähtöinen tuote, se on kuitenkin pitkällisen prosessin tulos.

Perinteisesti steviakasvia on käytetty rohdoksissa diabeteksen ja verenpainetaudin hoidossa, mutta kliinisissä tutkimuksissa siltä ei ole löytynyt tällaisia ominaisuuksia.

Stevia hyväksyttiin Euroopassa elintarvikekäyttöön vuonna 2011. Se on 250–300 kertaa sokeria makeampaa. Kylläkin maussa on hieman karvas vivahde, joten sen kanssa käytetään yleensä myös muita makeuttajia.

Stevialle on määritelty hyväksyttäväksi vuorokausiannokseksi 4 milligrammaa painokiloa kohden.

Sukraloosi E955

Sukraloosi valmistetaan kemiallisesti sokerista eli sakkaroosista lisäämällä siihen klooria.

Saatu sukraloosi on 500–600 kertaa makeampaa kuin sokeri. Sen etuihin luetaan, ettei sukraloosi aiheuta kariesta.

Sukraloosin hyväksyttäväksi päivittäiseksi enimmäissaanniksi on määritelty 15 mg painokiloa kohden.

Erään tutkimuksen mukaan pelkkä sukraloosin makeuden maistaminen muutti koehenkilöiden sokeriaineenvaihduntaa. Tutkijat esittivätkin päättelynään, että myös makeutusaineita on syytä nauttia kohtuudella.

Asesulfaami K E950

Asesulfaami K on noin 100–200 kertaa makeampaa kuin tavallinen sokeri. Se ei sisällä ollenkaan energiaa.

Asesulfaami K:ta valmistetaan synteettisesti. Sitä käytetään sekä makeutusaineena että aromivahventeena.

Asesulfaami K:lle asetettu hyväksyttävä päivittäinen enimmäissaanti on 9 mg painokiloa kohden.

Kohtuukäyttöä myös makeutusaineille

Yhteenvetona voisi siis todeta, että tutkimusnäyttö makeutusaineiden hyödyistä ja haitoista on tähän mennessä osoittanut enemmän hyötyjä kuin haittoja. Hyödyt ovat tulleen nimenomaan pienemmistä nautituista kalorimääristä. Myöskään laajoja terveyshaittoja ei ole raportoitu.

Meneillään on kuitenkin tutkimuksia, joissa selvitellään esimerkiksi makeutusaineiden vaikutuksia elimistön sokeri- ja insuliiniaineenvaihduntaan. Tutkimusmenetelmät kehittyvät ja samoin ymmärrys ihmisen elimistön toiminnasta ja sen lainalaisuuksista kasvaa.

Nykytiedon valossa lienee siis turvallista suhtautua makeutusaineisiin samalla tavoin kuin moniin muuhunkin ruoka-aineisiin: käyttömäärä on syytä pitää kohtuullisena eikä ylettömyyksiin kannata sortua.

Lähteet:
Terveyskirjasto Duodecim
Nutrients-lehti
Ruokavirasto